Kiitos suuresti opiskelijoilleni, jotka antoivat äänensä koko Turun yliopiston Vuoden kurssi 2017-2018 äänestyksessä. Olen äärimmäisen kiitollinen tästä arvostuksesta, jonka heiltä sain. Koen, että olen tehnyt jotain oikein ja oloni on superhyvä! Ihan mahtavaa, että yliopistolla muistettiin mainintojen saaneita näin! Kiitos!
Jotenkin näinä aikoina korostuu, miten tärkeää on saada ja antaa kiitosta tehdystä työstään. Sillä on äärettömän tärkeä merkitys meidän jokaisen itsetunnolle ja se vaan tekee kokonaisvaltaisesti hyvää. Aivan sama, missä roolissa kiitokseen liittyen olet, antajana tai saajana - tai useimmiten molempina, fiilis sen jälkeen on ehdottomasti parempi kuin ennen sitä.
Toki kiitostakin voi olla epäaitoa, joka ei tule sydämestä, vaan sitä voidaan käyttää vallan käytön välineenä. Toisille kiitoksen sanominen voi olla tapa suojella itseä, jotta ei tulisi enempää lyödyksi.
Mutta miten oppisimme tuon kauniin sanan käyttämisen oikein ja mahdollisimman usein? Kiitos ei todellakaan ole kirosana (Kiitos Haloo Helsinki!), vaan hyvänmielen sana, joka lämmittää sekä antajaansa että saajaansa vielä pitkään. Sitä saa mitä vahvistaa, joten kiitetäänhän toisiamme, eikä säästellä sen sanan sanomista enää yhtään?
Kiitos, kiitos, kiitos! <3