Pitkän kesätauon jälkeen ehdin taas rustaamaan ajatuksia ylös. Mutta ensin:
Mitä teille kuuluu? :)
Itsellä kesä hurahti liian äkkiä ja oli sen verran rankka monella elämän osa-alueella, että blogin kirjoittamiseen ei jäänyt paukkuja. Kyllä se monesti mielessä pyöri, mutta ajatuksia tuli kirjattua lähinnä omaan päiväkirjaan. Vähän tuli kuitenkin tehtyä mukavia töitä lomalla, nimittäin suunnittelin yhdessä Ilona Ikosen kanssa Rauhankoululle soveltavan draaman työpajaa, mikä tullee Rauhankoulun käyttöön pikapuoliin, sekä viimeistelin juuri avattua toiselle asteelle suunnattua Opintokamu-verkkokurssia, jonne minun ja Markus Kaustellin tekemät sekä A1 Median leikkaamat opetusvideot tulivat tuoreeltaan opettajien käyttöön! Hienolta näyttää, suosittelen tsekkaamaan kurssin, vaikka videot suojatulla sivustolla ovatkin: www.opintokamu.fi. Samat harjoitteet tulevat myös kuulumaan uusittuun KiVa Koulun yläkoulun materiaaliin, joten isompi teistäkin pääsee ne varmasti näkemään. Kiitos vielä vapaaehtoisille kuvattavillemme!
Kuva: A1 Media Oy
Improrintamalla sain osallistua ensimmäiseen ikinä pidettyyn Improv Escapeen, jonka järjestivät kolme huippuohjaajaa eri maista yhdessä: luotto-ohjaajani Markus Kaustell sekä uudet aivan mahtavat ohjaajat, Rahel Otsa Virosta sekä Tamara Maasdam Hollannista (asuu Ruotsissa). Jostain syystä leirit ovat aina olleet mulle henkisen kehityksen paikkoja ja niin täälläkin tuli kyllä ylitettyä itsensä moneen kertaan ja sain kunnon esiintyvän pitkän impron pureman!
Sain olla mukana mm. näytelmässä "Mamma Mia Mozzarella - perhedraamaa siitä kun (perhe)pizza ei riitä", videopelissä voittajahahmona ja kosinnan kohteena, kun matruusi minua partaisuisena merirosvokapteenina kosi. AI ai, ja parasta on se, että kun se on näyttelemässäkin niin sairaan hauskaa, ettei pokka pidä! :D Mutta se yleensä saa loistavan reaktion myös yleisössä... Alla olevassa kohtauksessa meidät aseteltiin tuohon asentoon silmät kiinni, sitten saimme avata silmämme ja aloittaa kohtauksen, emmekä liikkuneet siitä koko kohtauksen. Asentomme herätti minussa tunteen, että kyse on jonkinlaisesta valtataistelusta. Olimme tilanteessa hallitsijoita tai kylän vahvimpia, jotka olivat ennen olleet kavereita, mutta nyt olin noussut puolustamaan sorrettua kansaani. Kiitos Eric, että lopulta saimme tilanteessa riitamme sovittua ja meistä tuli jälleen kuninkaalliset kaverit :) Kohtauksessa kävimme läpi aikamoisen tunneskaalan, ravisti kyllä itseä. Draaman voima!
Kuva: Varvara Astafurova
Syksy alkoi rytinällä ja oikein mukavissa merkeissä. Sain PedaForumilla vetää työpajan "Improvisation as a tool for personal and professional development", jossa pureuduimme improvisaation hyödyntämiseen opettajankoulutuksessa toiminnallisesti. Vastaanotto oli oikein lämmin ja työpajalaiset kokeilivat estoitta harjoituksia, joita heille olin suunnittelut. Aikataulu piti, vaikka tiukka olikin, ja siitä huolimatta, pääsimme hyvin syvällisiin harjoituksiin ja kokemuksiin. "Miten tässä ajassa, tunnissa ja vartissa, voidaan saada luotua näin turvallinen ja mukava ilmapirii?" Sepä se, improvisaatiolla siihen pystyy! "Tää oli helpompaa kuin luulin. Olen energisempi kuin tänne tulleena." Jo tuo jälkimmäinen on pätevä syy ottaa opettajankoulutuksessa - tai ihan missä tahansa koulutuksessa - toiminnallisia harjoitteita luentojen ja pakollisten istumalihasten rasittamisen oheen. Kolme pajassa ollutta jäikin kyselemään neuvoja tai keskustelemaan tarpeesta ottaa impro osaksi heidänkin opetustaan. Pakko muuten sanoa vielä tähän väliin miten voimauttava vaikutus työpajan vetäjällekin improlla on. Olin yhtä hymyä kotona. Kiitos osallistujille!
Kiitos myös Opiskelijoiden Liikuntaliiton, Ollin. Oli hyvin silmiä avaavaa kuulla, että korkeakouluopiskelijat istuvat eniten kaikista aikuisryhmästä; keskimäärin yli 10 tuntia päivässä, 20 % jopa yli 12 tuntia. Se on paljon ja selvästi liikaa. Sen lisäksi, 67 % korkeakouluopiskelijoista ei liiku riittävästi! Mutta vielä murskaavampaa on se, että vaikka muuten vapaa-ajallaan liikkuisi riittävästi, liikaa istumista päivässä kumoaa liikunnan hyvät vaikutukset! Istuminen on siis aikamme vitsaus.
Mikä neuvoksi?
Kuulemani mukaan, jo jonkinlainen muuten kuin istuen tehty liikuskelu puolen tunnin välein auttaa poistamaan istumisen haitat. Siis nouseminen, jaloittelu, yllätyskyykky, haarahypyt, piruetit, pariporina tai aplodit seisten (on muuten myös hyvin kunnioitusta osoittava!)... Mitä vaan luennoitsija keksii!
Toiminnallisuuden lisäksi muutenkin PedaForumin puheenvuoroissa toistuivat lukuisasti samat teemat, joihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota opettajien koulutuksessa:
- empatian lisääminen,
- vuorovaikutustaidot ja ihmisten kohtaaminen,
- rohkeus ottaa riskejä,
- luovien taitojen kehittäminen ja käyttäminen, ja
- "Tee sitä mistä et pidä" (by lehtori Sampo Mielityinen, JyU) eli omalle epämukavuusalueelle astuminen.
Alla olevassa kuvassa huikeista panelisteista juuri Sampo on äänessä (hänestä muuten tulee jostain syystä mieleen Paul McCartney... :)). Harvoin paneelikeskustelu onnistuu näin hyvin! Muut puhujat olivat puheenjohtaja rehtori Vesa Taatila, Turun ammattikorkeakoulu (ei kuvassa) ja keskustelijat, opetuksen kehittämispäällikko Ulla Klemola, Jyväskylän ylipisto, lehtori Sampo Mielityinen, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, ja puheenjohtaja Miika Tiainen, Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL. Kiitos todella hyvästä keskustelusta!
Mutta ehkä arvaattekin millä PedaForumissa
esitettyihin tarpeisiin voitaisiin vastata? :)
Viiden pisteen vihje. Se alkaa i-kirjaimella...
Mutta viimeisenä, ja tärkeimpänä, rankan kesän jälkeen oli mahtava palata töihin erityisesti siksi, että sähköpostiini oli tullut viesti aiemmalta opiskelijaltani vastauksena oppimispäiväkirjasta saamaansa kirjoittamaani palautteeseen. Viestissä luki seuraavaa (julkaistu opiskelijan luvalla):
"Valtava kiitos sähköpostistasi, se oli aarre. Paljon tärkeitä ajatuksia ja rohkaisua, tunnetta siitä, että olen menossa oikeaan suuntaan. Tuntuu, ettei aiemmin keneltäkään opettajankoulutuksessa ole saanut viestiä siitä, että esimerkiksi jännittämisellä on myös hyvät kääntöpuolet ja tietynlainen herkkyys voi olla haasteen lisäksi myös vahvuus. Se on pitänyt keksiä itse, eikä siihen ole aina helppo uskoa. Ja siitä huolimatta olen samaa mieltä sinun kanssasi siitä, että monenlaisia opettajia tarvitaan. Ja ihana, miten kattavasti ja syvästi peilaat ja pohdit oppimispäiväkirjani ajatuksia. Koska itselle impro sen hyvässä merkityksessä on niin uutta, että yrittää sitä vasta jotenkin hahmotella, niin on mahtavaa, että olet lukenut oppimispäiväkirjaani huolellisesti ja jaksanut pyöritellä ja jatkaa ajatuksiani kilometrin mittaisen sähköpostin verran. :) Olet uskomaton, aivan huikea.
-- Lisäksi olen hyvin vakuuttunut siitä, että sinun pitäisi saada enemmän ääntä kuuluviin, opettajankoulutukseen tarvitaan enemmän sinun ajatuksiasi, niin asenteina kuin käytäntöinäkin! Tarvitaan empatiaa ja lämpöä, monenlaisten vahvuuksien löytämistä, hyväksymistä ja rohkaisua, armollisuutta ja inhimillisyyttä. Että on lupa mokata ja improta, olla ihminen, ei ainoastaan opettajarooli. Näin opiskelijana olen kokenut välillä vahvaa muotittamista, ja jos siihen aina pirteän, hauskan ja sanavalmiin ideaaliopettajan muottiin ei mahdu, niin tuntee olevansa riittämätön. Impro on mielestäni hyvä väline lähestyä myös opettajaopiskelijoiden, tulevien opettajien, monenlaisuutta ja vahvistaa jokaisen henkilökohtaista hyvää sekä lisätä ymmärrystä myös toisia kohtaan.
-- Voi että, olen niin kiitollinen sähköpostistasi ja improsta ja sinusta. Teet tosi tärkeää työtä."
Mitä tähän voi mitään sanoa. <3 Kiitos!! Tästä on hyvä jatkaa.