En olisi voinut vähän reilu vuosi sitten aavistaa yhtään mitä teen nyt, tänä päivänä. Elämä voi yllättää! Olen uskaltanut seurata intuitiota, sitä ääntä, mikä päässäni soi ja sydämessäni lyö, se on ohjannut minua ja johdatellut siihen suuntaan, mihin minun on pitänytkin mennä. En olisi tässä tietenkään ilman niitä ihmisiä, jotka ovat tukeneet minua eteenpäin tavoitteissasi ja haaveissani. Mutta uskon, että olen törmännyt heihin syystä ja meillä on aina ollut sama agenda ja tavoite, että asiat muuttuisivat parempaan. Moni heistä on tavalla tai toisella myös työskennellyt tai puuhaillut draaman ja improvisaation parissa, tai sitten mielenterveyden, hyvinvoinnin tai kestävän kehityksen tai eläinten... Niin tai näin, koen saavani tehdä juuri sitä, mikä on intohimoni ja mihin minulla on eniten annettavaa, ja olen siitä kaikille äärimmäisen kiitollinen. Koitan tällä kannustaa muitakin:
Jos koet kuluttavasi töissä vain aikaa, odottavasi vain viikonloppuja ja lomia, ja antavasi työlle tai siellä oleville ihmisille enemmän kuin mitä heiltä saat, ehkä olisi syytä lähteä etsimään jotain muuta, jostain muualta.
Ole rohkea, vain sinä voit tehdä puolestasi hypyn tuntemattomaan!
Muista: hyvä tuo lisää hyvää lähelle, joten usko itseesi.
Onnellinen ihminen säteilee onnellisuutta ympärilleen,
vaikka se niin kliseiseltä kuulostaakin.
Jotenkin tämä kevät on ollut erityisen täynnä improvisaatiota, se on vetänyt puoleensa kuin magneetti. Olen opettanut kahdella kurssilla yliopistolla sekä yläkoulussa ja vetänyt erikseen työpajoja. Olen harrastanut itse improa noin kerran viikossa, ja sen lisäksi käynyt mahdollisissa työpajoissa viikonloppuisin. Iltaisin olen käynyt teatterissa muutenkin, jos vaan olen päässyt. Olen pilotoinut ja suunnitellut tulevaa tutkimusta, sekä analysoinut aineistoa ja puhunut siitä konferenssissa. Olen tehnyt opetusmateriaalia sekä kirjallisena että videon muodossa improvisaation vetämisestä. Olen antanut haastattelun yhtä ranskalaista dokumenttia varten ja lehteen, sekä epäsäännöllisesti koittanut muistaa kirjoittaa myös tänne. Taisin sanoakin, että lisää improsta on tulossa muissa medioissa, ja nyt Luokanopettaja-lehden artikkeli aiheesta on julkaistu, hiphei! Tässä tekstistä kuva, toivottavasti siitä saa jotain selvää. Tekstin on kirjoittanut haastatteluni perusteella huipputyyppi, vapaa toimittaja Jaakko Louhivuori.
On kyllä ollut hullu kevät kauttaaltaan, tässä ote työpäiväkirjastani ja kahdesta huhtikuun viikosta.
Ma: Harjoitteiden suunnittelua ja opetusta improkurssilla.
Ti: Improvisaatio-opetusmateriaalin työstämistä KiVa Kouluun ja Opintokamuun. Illalla itse Vaikutusverstaan improkurssilla osallistujana.
Ke: improvisaatio-opetusmateriaalin työstäminen jatkui. Lisäksi oli tutkimuksen ja siihen liittyvän opetuksen suunnittelua.
To: Esitys EduGrow-konferenssissa improvisaatiosta opettajankoulutuslaitoksella, jonka muuten improvisoin lennosta englanniksi, hyvin meni.
Pe: KIVa Koulu materiaalin työstämistä toimistotyöaikana, iltapäivällä oman improkoulutuksen suunnittelua Nyyti ry:n Puhutaan kiusaamisesta -hankkeen Minttu Naarmisen kanssa. Illalla vielä Stella Polariksen kokoillan impro ja jamit.
La: Päivällä Suomen Draama- ja teatterikasvatuksen liiton Fidean koulutuspäivät, jossa osallistuin Suomen improvisaatio teatteri Suite ry:n impropaja, jonka veti Jonne Suopajärvi ja Jenna Teinilä, sekä Kimmo Tähtivirran naamioteatterityöpaja. Illalla Korjaamo-esitys kansallisteatterilla.
Su: Lepoa.
Ma: Harjoitteiden suunnittelua ja opettajana improkurssilla.
Ti: Improvisaatio-opetusmateriaalin työstämistä KiVa kouluun ja Opintokamuun. Illalla itse improkurssilla osallistujana.
Ke: Improvisaatioon liittyvän tutkimuksen kysymysten kanssa pähkäilyä. Tämän lisäksi olin keskustelemassa syksyllä kuvattavasta ranskalaisesta dokumentista, joka kertoo kiusaamiseen vaikuttamisesta Suomessa. Kerroin tutkimuksestani, joka keskittyy kiusaamiseen vaikuttamiseen improvisaation keinoin. Heti perään pidin toiminnallisen improtyöpajan Puhutaan kiusaamisesta -hankkeen Minttu Naarmisen kanssa.
To: Tutkimukseni pilotointia ja impro-opetus yläkoululaisille. Iltapäivä kirjoitushommia.
Pe: Aiheeseen liittyviä kirjoitushommia....
La: Muuten lepoa, mutta kirjoittelin myös improtyöpajaehdotusta PedaForumille Turkuun 15.-16.8.2018 (jonne se ilokseni myös hyväksyttiin).
Su: Lepoa. Todellakin. Sitä. Tarvitaan. Jotta. Pysyy. Luovana.
Tässä kirjoittaessani huomaan, että työni käsittää improvisaatiota kovin monesta näkökulmasta: pedagogisesta, omani ja tulevien opettajien ja jo työssä olevien näkökulmasta, mielenterveysnäkökulmasta, järjestötyössä ja kouluissa, esiintymisjännitykseen ja kiusaamisen vastaisessa työssä, niin kirjallisena, netissä, videoituna kuin face-to-face... Vaikka elämä(ni) on todellakin improvisointia, sitä voi katsoa niin monesta näkökulmasta, ettei aikani kyllä käy pitkäksi. KIITOS Universumi.
Olen todella tykästynyt nuoremman polven filosofi Frank Martelan sanoihin elämän merkityksestä. Elämän merkitys on tehdä itselleen merkityksellisiä asioita siten että tekee itsestään merkityksellisen muille ihmisille. Näihin sanoihin on hyvä päättää.
Happyness happens to you when you are busy doing meaningful things.
- filosofi Frank Martela