Kävin taannoin Mielenterveyden ensiapu 2 -kurssin (MTEA2), jossa kävimme läpi mielenterveyden häiriöitä, ja miten niihin kuka vaan voi tarjota apua. Kurssin mielenkiintoisin anti oli kokemusasiantuntijat, joita oli kaksi. Molempien elämän hyvinvoinnin tuoja oli ollut teatteri ja sen rento porukka, jossa kaikki kokevat tulleensa nähdyksi ja kuulluksi. Teatteritoiminnassa työskennellään itsensä kanssa niin paljon, että sitä väkisinkin oppii tuntemaan itsensä paremmin. Toinen puhujista ei ehkä olisi elävien kirjoissa ilman sitä teatteriyhteisöä, joka toi turvaa ja uskoa itsensä arvostamiseen, vaikka muu elämä löi vasten kasvoja ja tosi rankasti.
Sen jälkeen pidin Turun yliopiston ylioppilaskunnalle (TYY) toiminnallisen työpajan kiusaamiseen puuttumiseen yhdessä Minttu Naarmisen kanssa. Pajan jälkeiset kokemukset olivat oikein hyvät, miten ihanaa on nähdä kun ryhmä toisilleen tuntemattomia ryhmäytyy niin äkkiä ja oppii luottamaan toisiinsa. Ja huomaa tehneensä jotain mitä ei uskonut tekevänsä. Kuvaavaa oli, että yksi osallistuja kertoi että oli juuri lounaalla puhunut, että toivottavasti koulutuksessa ei tehdä mitään roolileikkejä... noo olihan se, mutta kun hän alkushokista selviytyi, hän kertoi, että olo olikin ihan mukava, onnistuneen harjoittelun jälkeen. Tämän lisäksi ainakin kaksi muuta osallistujaa 12 osallistujasta ei ollut tietoinen, että koulutus on improvisaatiota, vaikka se pajan kuvauksessa kyllä selvästi lukikin. Tekemämme harjoitteet voimauttivat, sillä lopun tunnelma oli läheinen, luottavainen ja positiivinen.
Kolmas kokemus ihan hiljattain on ollut impron vetämisestä yläkouluikäisille oppilaille, joilla kaikilla on sosiaalista ahdistuneisuutta normaalia enemmän. Kokemukset ovat huikeita. Jos lapsi saa toiminnasta rohkeutta katsoa silmiin ja ottaa kontaktia, on se todellinen voitto ja äärimmäisen palkitsevaa myös ohjaajan roolista! Saan itse tästä työstä niin paljon voimaa, kun näkee miten hyvää improvisaatio tai muu teatteritoiminta voi muille tehdä.
Amerikassa, Detroitissa on useamman vuoden ajan testattu ja tutkittu improvisaation vaikutuksia valtion kouluissa, joissa on erityisesti lapsia alemman sosiaaliluokan perheistä. The Improv Projectin tarkoitus on antaa lapsille työkaluja merkityksellisempään elämään. Hankkeessa kehitetään oppilaiden luovuutta ja innovatiivisuutta, yhteistyötaitoja ja muutoksensietokykyä. Improvisaatio auttoi lapsia kehittämään itsevarmuuttaan ja sosiaalisia taitojaan, kykyä kuunnella ja arvostaa toisten näkökulmia ja ottaa riskejä. Kaikki ne ovat taitoja, mitä lapset tarvitsevat nyt ja tulevaisuudessa. Kouluissa on havaittu, että improvisaation mukana tuoneet taidot ovat saaneet oppimismotivaationsa jo menettäneet oppilaat innostumaan koulunkäynnistä muutenkin, millä on ollut merkittäviä syrjäytymistä ehkäiseviä vaikutuksia.
"Learning to Improvise is Life Changing. We believe every child should have the opportunity to succeed. Many Detroit youth face challenges that get in the way of their ability to achieve at school and in life.
We're using improv training to change that."
- Detroit Creativity Camp
Amerikassa improvisaatiota hyödynnetään muutenkin paljon enemmän opetuksessa ja lapsille järjestetään "Yes, and" -teemaisia leirejä itsensä kehittämiseksi. "Yes, and" -leirejä järjestetään säännöllisesti myös autistisille lapsille, koska on huomattu, että improvisaation avulla voidaan kehittää heidänkin sosiaalisia taitojaan, ja miksei voitaisi? Improvisaatio on mahtava työkalu, kuten draama muutenkin, joka sopii kaikenlaisille oppijoille. Siis kaikille taustasta ja iästä riippumatta. Improssa olennaista on, että jokaisen ajatukset hyväksytään ja ryhmä tukee toisiaan. On todella voimauttavaa kokea omalle epämukavuusalueelle astuminen täysin muiden hyväksynnässä ja kannattelussa.
Kyllä aiheesta on tehty tutkimusta Suomessakin Terveyden ja hyvinvoinnin laitos pitää mielenkiintoista kirjaa terveyteen ja hyvinvointiin panostetuista rahoista ja niillä aikaan saaduista yhteiskunnallisista voitoista. Poimin näistä kaksi, jotka osoittavat selvästi teatteri- ja kulttuurialan positiivisen vaikutuksen syrjäytymisen ehkäisyssä ja mielenterveyskuntoutujille.
1. Kotkassa tehdyn tutkimuksen mukaan Kotkan Nuorisoteatteritoiminta tuo kaupungille 46 % voittoa. Toimintaan sijoitettujen panosten ja tulosten suhdetta tutkittaessa nähtiin, että toimintaan sijoitetut taloudelliset panokset tuloutuvat takaisin ja tuottavat hieman voittoa sosiaalisen pääoman muodossa. Keskeisinä tuloksina oli nuorten sosiaalisten taitojen kehittyminen taiteellisten taitojen kehittymisen rinnalla. Näistä yleisin oli rohkeuden lisääntyminen ja esiintymispelon väheneminen, joille voitiin asettaa arvo työelämätaitona tulevaisuuden varalle.
2. Kainuussa ja Lohjalla tehtyjen tutkimusten mukaan kulttuuria hyödyntävä työpaja, joka on suunnattu mielenterveyskuntoutujille, palauttaa investoidun euron 1,31 -kertaisesti. Tutkimuksessa työpaja toimintaa annettiin nuorille henkilöille, jotka olivat olleet yli kuusi kuukautta sairaslomalla tai eläkkeellä. Tavallisesti tämän jälkeen työelämään palaa vain noin 10% sairastuneista, mutta eri työpajatoimintojen jälkeen nuorista palasi töihin tai opiskelujen pariin 28 %, 47 % (Lohja) tai jopa 62 % (Kajaani). Kuntoutumisen vaikutukset näkyvät myös yhteiskuntatasolla: useiden nuorten tapauksessa mielenterveyspalveluiden käyttö oli vähentynyt runsaasti, kun kyky, motivaatio ja ilo oman elämänhallintaan oli saatu monelle palautettua. Tulokset olivat merkittäviä, sillä usealla kulttuuripajojen kävijällä on ollut jo voimassa oleva eläkepäätös, pitkä sairasloma tai kuntoutustuki.
Selvästi tutkimusta tarvitaan silti lisää, jotta kuntapäättäjät ja poliitikot saataisiin oikeasti huomaamaan kulttuurin, taiteen, teatterin ja musiiikin sekä liikunta- ja luontoharrastusten eheyttävä voima ja arvo - ne ovat ne menetelmät, joilla syrjäytymiseenkin voitaisiin suhteellisen edullisesti vaikuttaa! Akateemisten taitojen rinnalle tarvitaan ehdottomasti luovaa toimintaa ja tekemistä. Muuten mitään uutta ei synny eivätkä ihmiset kykene edes ajatuksen tasolla vapauteen. Vapauden puute kahlitsee mielen sekä kehon. Päästäkäämme siis irti omista päänsisäisistä kahleistamme! Tästä tulee oma postauksensa jahka saan ajatukseni jäsennettyä tekstiksi. Siihen asti: muistakaa leikkiä ja tehdä kaikkea luovaa, niin pidätte mielenterveydestänne huolta!
Heureka! Ihana on muuten tuon Albert Einsteinin sanoman kaksoismerkitys, play kun voisi myös tarkoittaa näytelmää, näyttelemistä ja teatteria... Teatterihan on puhdasta leikkiä!
Play is the highest form of research. -Albert Einstein.
