"Sellainen idea mitä ei voi leegoilla näyttää, vaatii vielä työstämistä", sanoi sertifioitu Lego-fasilitaattori ja improvisaatiokouluttaja Jani Turku Improvment Oy:sta Helsingistä. Leegoilla on mahdollista mallintaa ihan mitä tahansa teemaa, ongelmaa, haastetta tai ideaa. Pääsin testaamaan tätä mielenkiintoista menetelmää, ja yllätyin positiivisesti. Ei sillä, ennakkoasenteeni leegoja kohtaan oli hyvin positiivinen, tuleehan niillä leikittyä lähes päivittäin. Mutta moni uusi ajatus tuli niiden käyttämisestä tässä yhteydessä mieleen.
Jani esitteli tätä aikuisille suunnattua Lego Serious Play konseptia, jossa leegoja hyödynnetään aikuisten työyhteisön kehittämisessä.
Saimme käteemme uuden pussillisen leegoja, mikäs sen mukavampaa kuin avata se. Ensimmäisessä harjoitteessa meidän piti rakentaa torni. Kas kummaa miten samasta aiheesta syntyi hyvin erilaisia torneja. Toisilla ajatuksena oli ensin järjestellä palikat värin ja koon mukaan, ennen niiden rakentamista. Toisilla ajatuksena oli vaan käyttää kaikki palikat, siitä huolimatta, mitä ne varsinaisesti oli. Itse käytin ne palikat, jotka puhuttelivat ja joita tarvitsin torniin. Kaikkien torneja yhdisti huipulla liehuva lippu, mutta siihen se yhtäläisyys ehkä jäikin. Alla minun tornimuodostelmani. Muuten aika perinteinen, mutta siitä taisi tulla joku tyyppi... Huomaa, että koitan etsiä aina jotain inhimillistä kaikesta.
Seuraava tehtävä oli rakentaa mallin mukaan joku hahmo, ja kertoa sen avulla, mikä on oma rooli työtiimissä. Rakensin liskon, jonka ajattelin seisovan tukevasti (käytännössä ei...) neljällä jalalla maadoittuneena ja olevan ystävällinen.
Sen jälkeen tarkoitus oli rakentaa leegoista oma supervoimasi, oma vahvuutesi, jonka voi tuoda esille vaikka X-factorissa! Alla minun. Sen kuvaus kuului näin: tämä heebo pistää tuulemaan, kuten lipuista näkyy! Se on aktiivinen, propelli pyörii, ja sillä on silmät joka suuntaan, paitsi taakse, koska se tarkkailee joka paikkaan hyvin tarkkaan. Se näkee kaikki ja ottaa kaikki huomioon.
Lopuksi meidän piti rakentaa suomalainen työyhteisö. Jokainen rakensi vähän eri tyyliin, ja suurin osa samalla mallinsi omaa elämäänsä ja työtään. Itse ajattelin ensin vain yleisellä tasolla kuvata suomalaisen työyhteisön ongelmaa ja ratkaisua, mutta sen sisältö taitaa kummuta itsestäni kuitenkin. Rakensin tuon tikkaiden päällä seisovan luurangon ja sen vieressä olevat kolme tyytyväistä leegoukkoa kukkien keskellä. Yksin oleva luuranko torninsa huipulla kuvastaa sitä, että ehkä oman edun tavoittelu ja huipulle pyrkiminen eivät tuo onnellisuutta tähän elämään, päin vastoin, se voi viedät meidät negatiivisuuden kierteeseen, ahdistukseen ja tyytymättömyyteen. Mutta yhdessä voimme paremmin, ja luontoa kunnioittaen.
Koko ryhmämme ensimmäinen versio kokonaisuudessaan oli vähän ahdistava, mutta toista versiota tehdessä huomasimme kaikki yrittävämme auttaa toinen toisiamme ja vaikutuimme toistemme sanoista ja rakennelmista. Alla oleva kuva on jo toista versiota. Keskellä olleeseen mustaan aukkoonkin ilmestyi kävelysiltoja, miten sieltä pääsee pois, ja luonto alkoi valloittamaan työyhteisöjä enemmän.
Näyttää siis perus leegorakentamiselta, vai? Ei mitään uutta?!
Se juttu, mikä tässä piili, olivat ne keskustelut, joita tähän postaukseen on vaikea avata. Miten voi kahdeksan toisilleen ennalta tuntematonta ihmistiä ryhmäytyä kahden tunnin leegojen rakenteluan aikana näin? Ja avautua asioista, mistä tuskin muuten kuulisi näin lyhyen tuttavuuden jälkeen. Kuulimme työpaikkakiusaamisesta, oman alan etsimisestä ja itsekriittisyydestä. Ehkä emme ratkoneet leegoja rakentaessa kenekään ongelmia, mutta löysimme toisistamme vertaistukea ja voimaa ylittää ne ongelmat sitten omassa arjessa. Mitäpä sitä muuta arkeensa tarvitsisikaan.
Että sitten vaan leegoilla rakentamaan!
Kuvat: Johanna Novák