Kaikella lienee tarkoituksensa.
Osallistuin toista kertaa järjestettävään supermahtavaan Turku Impro festivaaliin. Toki olisin mennyt sinne muutenkin, loistavat työpajat sekä improvisaation alan huippuesiintyjät vetivät puoleensa. Mutta elämässä tapahtuu asioita toisensa perään myös jostain syvemmästä syystä, joka ei ehkä aukene meille ennen kuin jälkikäteen.
Uskon, että minun oli määrä tavata festareilla eräs henkilö, jonka siellä tapasinkin. Lounaskeskustelustamme kehkeytyi jotain odottamatonta (kiitos intuition!). Uskomaton olo! Häneltä sain puhtia aloittaa tämän ja työstää muutamaa muutakin asiaa. En lupaa vielä ruveta kirjailijaksi, mutta lupaan raottaa alkajaiseksi täällä omaa pääkoppaani niille joita se kiinnostaa. Kiitos Pia! <3
Improvisaation saralla minua eteenpäin vie myös pajassa toiselta osallistujalta kuultu lause "Johanna, sinullakin on oikeus olla lavalla", sekä ajatus siitä, että lavallakin tarvitaan erilaisia ihmisiä. Näinhän se on, niinkuin kaikkialla oman elämämme lavoilla. Tämä kannustukseksi kaikille muillekin samojen asioiden kanssa painiville! Jonkun vaan pitää joskus sanoa asioita suoraan, ja useimmiten otamme helpommin asioita vastaan ulkopuoliselta, joka ei vielä tiedä sinun herkkiä kohtiasi. Kiitos siis, Sinä, joka luet tätä ja tunnistat itsesi!
Tähän asti olen aina ajatellut, että en minä ehkä kuitenkaan esiintyvään improon ole valmis, mutta ehkä se olenkin vain minä, joka olen itseäni pidätellyt menemästä lavalle? Otan haasteen vastaan! Kyllä, kiitos!
<3 Johanna
